Historia

 

HISTORIA

Historian lehdiltä – Sodan ja rauhantie

pohjois-parkano historia 002

Pohjois-Parkanon varhaisin historia peittyy menneisyyden hämärään. Jääkauden jälkeen Ancylusjärven aallot huuhtoivat Alkkianvuoren rantoja ja jättivät jälkeensä historian

ensimmäisiä maastosta luettavia merkkejä, syntyivät rantavallit ja pirunpellot sekä niistä löytyvät saaliin säilytykseen käytetyt rakkakuopat viestiksi tuhansien vuosien takaa. Alkkianvuori oli yksinäinen ulkosaari, lännessä horisontissa siinsi ainoastaan Lauhavuoren saari Kauhajoella, itäpuolella sentään saaristo tiheni ja horisonttiin piirtyi useammankin saaren siluetit.

Ihminen tuli kyläämme mahdollisesti jo silloin kun laineet vielä huuhtoivat vähitellen mantereeksi kasvavaa saaristoamme. Riistasta rikkaat erämaat ovat aina kiehtoneet kulkijaa. Muistoina menneistä kulkijoista kätkee maaperämme kiviesineitä ja niiden katkelmia, matkalaiselta kadonneita varusteita ja asuinpaikalle jääneitä merkkejä.

Valtatien varrella

Kylä on aina sijainnut valtatien varrella, kulkeehan historiallinen Kyrönkankaan Talvitie kylän halki. Kyrönkankaan Talvitie on muinainen valtatie, seuraillen Kyrösjärveltä ylöspäin Parkanon vesireittiä, ensin Vääräjokea pitkin Parkanojärvelle ja siitä ylös Kaidoillevesille, Kuivasjoelle ja siitä Kuivasjärven kautta vedenjakajan yli Somerojärvelle ja Kyrönjoelle. Tienvarren merkit kertovat kulkijoista kivikaudelta nykypäivään. Kuivasen Kestikievariajan pöydän löydät Nuorisoseurantalo Erkalasta. Linkki Kyrönkankaan Talvitie

Lue lisää historiasta

pohjois-parkano historia 001

Valtatien varrella jatkuu

Raskas kohta tien ja kylän historiaa ovat Nuijasodan vuodet 1596 ja 1597, jolloin Jaakko Ilkan johtamat talonpojat nousivat kapinaan jatkuviin verorasituksiin ja sotilaiden pakko-ottoihin kyllästyneenä. Kyrönkankaan Talvitietä marssivat talonpoikasoturit taisteluunsa ja Kyrönkankaan Talvitietä he pakenivat Klaus Flemingin huoveja henkensä uhalla. Tien varrella ei ryöstelyltä ja kostolta vältytty, vaan kovalla kädellä rangaistiin tienvarren asukkaita.

Tie on merkinnyt aina elämää, sitä pitkin ovat kulkeneet erämiehet ja kauppiaat raskaine lasteineen. Sitä ovat matkanneet kuriirit ja sanansaattajat kiireellisine tietoineen. Kulkipa itse Ruotsinmaan kuningas Kustaa II Adolf kuningatar Maria Eleonoran keralla Kyrönkankaan Talvitietä matkallaan Narvasta Upsalaan vuonna 1626.

Pian kuninkaan käynnin jälkeen syntyi Pohjois-Parkanon ensimmäinen maakirjoihin merkitty tila. Hämeenkyrön rovasti Henrik Finno asetti Vatajan erämaahan Matin Vatajan tilan ensimmäiseksi isännäksi 1636.

Tienvarren palvelut syntyivät 1600-luvulla kuninkaan annettua määräyksen kestikievarilaitoksen perustamiseksi. Pohjois-Parkanossa kestikievari toimi pisimpään 1666 perustetussa Kuivasen talossa, jonka vanhat aitat ovat kuulleet monta tienkäyttäjän tarinaa.

Sotatantereena kylämme oli taas 1720-luvulla kun Isonvihan aikainen Venäjän pääarmeija, 8 500 miestä, ruhtinas Mikael Golitsyn johdolla eteni Ikaalisista Pohjanmaalle kylämme kautta. Kylämme kohdalla käytiin Kruununlukon taistelu.

Vuosisadat vaihtuivat ja sodat jatkuivat, 1808 ja 1809 käydyn Suomen Sodan aikana osa sotajoukoista käytti Kyrönkankaan Talvitietä, perääntyviä ruotsalaisia johti ylipäällikkö Adlercgreutz ja eteneviä venäläisiä sotapäällikkö Kulnev.

Tie on vuosien saatossa muuttunut, mutta sen merkitystä ei koskaan ole voinut väheksyä onhan se Suomen tiestössä ainoa nykypäivään asti käytössä säilynyt. Vain linjaukset ovat aikojen saatossa hieman muuttuneet Kyrönkankaan Talvitien kehittyessä Valtatie kolmeksi.

Nälkävuosista 1900-luvulle

Elämä näillä karuilla vedenjakajaseuduilla oli usein raskasta, nälkä oli alituisena vieraana. Kovat nälkävuodet koettiin 1696 – 1697 ja 1866 – 1867. Kokonaiset perheet kuolivat nälkään ja erilaisiin sairauksiin. Vaan aina kovan talven jälkeen tuli lempeä kesä ja pettu vaihtui taas oikeaan rukiiseen.

Vähitellen siirryttiin omavaraistaloudesta maatalouteen ja kirkonkirjoistakin Pohjois-Parkanon asukkaat löytyvät Kuivasjärven ja Vatajan kylien asukkaina entisen Kihniön sijaan. Parkanon oman seurakunnan perustamisen jälkeen 1805 kirkkomatkatkin lyhenivät kun enää ei tarvinnut kirkkoon matkata Ikaalisiin.

Koulu rakennettiin Kuivasjärvelle 1906 ja Vataja sai oman koulurakennuksensa 1920. Vatajankylässä koulu toimi ensin Hietikon ja Vatajan taloissa. Lapsia riitti paljon jokaiselle vuosiluokalle. Pohjois-Parkanon koulu toimii edelleen Vatajan vanhassa koulurakennuksessa ja alueen lapset saavat käydä rauhallista kyläkoulua.

Tie toi ja tie vei

Elinkeinot kehittyivät maa- ja metsätalouden ympärille. Peltoja viljeltiin ja karja kulki laitumillaan. Tervanpolttoa harjoitettiin yleisesti, samoin lankkujen ja parrujen tekoa, terva ja valmiit parrut ajettiin hevosella Poriin tai Kaskisiin satamaan laivattavaksi ulkomaille. Harjoitettiin siis “vientiteollisuutta”. Vähitellen palvelutarjonta kasvoi, kestikievari sai väistyä, tulivat pankki, sekatavarakaupat ja posti. Oma meijerikin kylällä toimi. Tie toi ja tie vei, “onnikat” toivat suurten kaupunkien palvelut helpommin saavutettaviksi.

Siirtolaisuus jätti leimansa 1900-luvun alun tapahtumiin, paremman leivän toivossa lähdettiin Ameriikan raitille. Moni lähti mielessään parempi tulevaisuus, mutta oli niitäkin, jotka lähtivät seikkailumielellä. Moni jäi, moni palasi, kokemuksia rikkaampana.

Kylä elää ja kehittyy rakentaen joka päivä uutta huomisen historiaa.